Pekka Termonen

Teppo Tulppu: Nimi jo tiedossa onkin, antaisitko myös ratekiset mitat (pituus/paino)? Onko missin mittasi muuttuneet yhtään vuosien varrella?

Pekka Termonen: Paino pysytellyt pituuskasvun loppumisen jälkeen koko lailla kurissa, n. 59-65 kiloa. Ja pituuteni on merkitty sotu-tunnukseni loppuosaan, eli se on 173 senttiä. Syntymäpäiväni 21.11.1949 eli olen tasan vuorokauden Juha Mietoa nuorempi. Juha oli yhtenä vuotena Hartolassa Suomi-juoksua sen suojelijan ominaisuudessa lähettämässä ja sain silloin tilaisuuden vinoilla hänelle, että oletpa vanha mies - minuakin vanhempi.


TT: Kertoisitko vähän urheilullisesta taustasi. Itsellä ensimmäinen muistikuva/tiedonjyvänen on Suomi-juoksun voitto v 1976, mutta varmaan olit jotakin tehnyt ennen sitäkin.

PT: Urheiluhullusta perheestä tulen. Isä (1922-1994) juoksi sodan jälkeen keskimatkoja Lahden seudulla ja kertoi mukavia juttuja lapsuudestaan Kivennavan Karvalan kylän poikien kesken käydyistä yleisurheilukilpailuista ja myös armeijan aikana käydyistä. Juoksut loppuivat 1.4.1955 kun isä perusti äidin kanssa kaupan Nastolaan ja siihen loppui myös isän 20 kestänyt päiväkirjan pito.

Perheemme oli sitten penkkiurheilijoita. Maaotteluissa kävimme Helsingissä ja kaikki kelpasi. Muistan hyvin kun isän kanssa vuonna 1965 nousimme katsomaan Muhammad Alin ja Sonny Listonin ottelua aamuyöstä. Kahvia ja pino voileipiä vieressä asetuimme katsomaan ja miten inhotti kun ottelu loppui Alin tyrmäysvoittoon heti alkuunsa, muistaakseni n. minuutin paikkeilla.

Koulu-urheilussa en loistanut. Numero 7-8. Inhosin luokan pienimpänä poikana joukkuepelejä, joissa oli fyysistä kontaktia. Jääkiekkoa en edes suostunut lukiossa pelaamaan. Ihme kyllä Pulkkisen Kalevi ei suuttunut, vaikka en tuonut luistimia kouluun. Laittoi minut kävelemään Salpausselän yhteiskoulun maastoon.
Tonnin juoksussa ilokseni pärjäsin, luokan parhaita olin. Kolmen minuutin pintaan sen juoksin ja 400 metriäkin meni 59 sekuntiin. Siitä se kipinä kai jäi.

Vaihto-oppilasvuotenani USAssa Iowassa olin koulun joukkueessa, matkani puolesta mailista pariin. Muutama voittokin. Joukkuehenki mahtava.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitos halusi 1970-luvun alussa ns. jokamiestä johonkin tutkimuksiin huippu-urheilijoiden vertailuryhmäksi. Kävin hapenottokykymittauksissa heillä, mutta sanoivat etten kelvannut koska hapenottokykyni oli liian hyvä. Mitä se sitten lieneekin ollut.

Kivijärvelle muutin 1973. Siellä tutustuin Ahosen Untoon, joka oli osallistunut ensimmäiseen Suomi-juoksuun. Ensimmäiselle maraton-reissunikin tein hänen kyydissään Turkuun syksyllä 1974. Lätsä-Pekka voitti hieman alimittaisen kisan ajalla 2.12. Siitä se sitten ura urkeni.
Unton kanssa olin myös Hartolassa 1976.


TT: Mieleenjääneimmät kilpailusi?

PT: Kyllä Hartolan voitto oli tosi yllätys. Alle 10 tunnin tavoitteella lähdin, mutta juoksu oli koko ajan helppoa. Matkalla tarjottiin sahtiakin. Sanoin, että tuokaa maalipaikalle. Eivät kai kyenneet kun tarjoajia ei sinne kuulunut.
Maratonin väliaikani oli 3.11. ja toinen puoliskoni oli 5 min ensimmäistä nopeampi. Viisi kilometriä ennen maalia olin 2 min Moilasen Marttia jäljessä, ohitin hänet vasta 800 m ennen maalia. Martti luovutti siihen ja taisi kävellä maaliin.
Onneksi Martti voitti seuraavana vuonna.

Lips-maratonin voitto Porissa 1978 ajalla 2.30.31 oli myös yksi helpoimpia. Johdin joukkoa stadionin portista ulos ja yksin sain juosta koko matkan. Reissun jälkeen olo oli niin hyvä, että verryttelemään lähdin.
Eli puheet siitä, että parhaiden kilpailuiden jälkeen olokin on paras, ovat totta.

Paluu sataselle 1989 oli miellyttävä kokemus myös ja samoin seuraavan vuoden vain sekunnin hitaampi juoksu.

Vuoden 1999 Suomen mestaruuskisojen hopea Joutsenossa varmistui vasta viimeisellä kympillä kun aloin saavuttaa karkumatkalaisia. Joukkuekulta samalla.

Seuraavan vuoden EM-pronssi Jyväskylässä oli vielä suurempi yllätys. Rapakon taakse muutto keväällä 2002 kahdeksi ja puoleksi vuodeksi toi uutta intoa juoksuun. Kahdesti osallistuin mm. Seattle maratoniin. M50-sarjan vuoden 2002 toinen sija sekunnin tappion kärsineenä ja seuraavan vuoden selvä voitto kalpenevat kuitenkin juoksukokemuksena White River 50 -maastojuoksun rinnalla. Maisemat eivät voisi enää parantua. Ja vaativuus myös huippuluokkaa. Kahdesti kipusimme 900 metriä vuoren rinnettä, nousua kisan aikana lähes 5 kilometriä. Sinne tekee mieli palata. Saa nähdä miten pitkään saan pitää sarjani reittiennätystä.
White River
White River -kuvia (avautuu hitaasti)


TT: Kerropa nyt harjoittelustasi. Määrä? Vauhti? Rytmitys: päivärytmitys? viikkorytmitys? kausirytmitys? Jos suinkin jaksat, niin pistä ihan esimerkkiviikkoja.

PT: Neljäs kerta maapallon ympäri menossa. Paras vuosi 1975, jolloin taivalsin 6500 km. Viime vuonna 5000 km.
Vuosina 1995-6 oikea kantapää leikattiin kolmasti. Sen verran kuntoon Ylisen Pekka sen sai, että ura jatkui.

Melko tavanomaista on, että tammi 300, helmi 400, maalis 500 ja huhti 600 km. Sen jälkeen kilpailukausi onkin sujunut yleensä mainiosti.

Kesämökkielämä on sen verran hauskaa, että kilpailureissuja olen laiska tekemään. On ollut useita vuosia, että 3 kisaa on riittänyt, niistä yksi maraton.

Aika tyypillinen kevät viikko, sunnuntai 30, sitten 5 x 20 ja lauantai vapaata.

Syksyllä kilpailukauden jälkeen 3 kertaa viikossa 20 km vuoden loppuun asti.

Yleensä hyvin tasavauhtista. Viime vuosiin asti alle 5 min vauhtia ja vasta kuukautta ennen kisaa alan tehdä kilometrin vetoja, joskus vitonenkin täysillä.


TT: Käytätkö harjoittelussasi sykemittaria?

PT: En. Siskolta sain 50 v lahjaksi, mutta 2-3 kertaa käytin.
Koen sen tarpeettomaksi kapistukseksi tällä tasolla. Niin vakavasti en ota leikkiä.
Ymmärrän kyllä niitä, jotka haluavat sitä käyttää. Sopii heille eikä siinä mitään väärää tietenkään ole. Luonnekysymys kai. Kello on sen sijaan AINA mukana. Ja omat tuntemukset.


TT: Onko harjoittelusi muuttunut vuosien varrella?

PT: Lepopäiviä / vuosi tullut lisää. Nyt niitä n 5 kuukauden verran eli 150/vuosi.


TT: Miten valmistaudut kilpailuun? A) Viimeisten viikkojen harjoittelu B) Viimeisen viikon herkistely/tankkaus.

PT: Kolme viikkoa ennen tärkeää kisaa saatan juosta 150-180 km viikon, sitten 100 ja viimeinen viikko noin 50 ja aina 3 vuorokautta ilman juoksuaskelta ennen starttia ja tietysti hiilihydraattipaasto ja tankkaus. Olo on sen jälkeen ollut yleensä kuin kevätvarsalla.
Alimatkoille en valmistaudu, otan ne harjoituksena.


TT: Sinähän juokset aika paljon maratoneja ja muitakin "alimatkoja": muutatko harjoitteluasi riippuen tulevasta kilpailusta? So. harjoitteletko eri lailla ennen maratonia kuin ennen satasen kilpailua?

PT: Maraton ja satanen rankkuudella mitattuna minusta samanlaisia. Vauhtiero kun noin minuutti/km. Satasen olen aina aloittanut itseäni yhtään rasittamatta. Puolessa välissä ei saa vielä väsyttää. Juoksu alkaa n. 60 km kohdalla.


TT: Suurimmat virheesi harjoittelussa (vai onko niitä...)?

PT: Vain keväällä 79 juoksin liikaa kisoja ennen seinämaratonia ja olin silloin aivan puhki jo puolessa välissä. Ainut maraton, jossa minut ohittaneita on loppumatkalla ollut enemmän kuin itse olen ohitellut.


TT: Suomi-juoksun voitot lähes 30 vuoden välein on uskomaton suoritus: mikä on pitkän urasi salaisuus?

PT: En ole ottanut urheilua vakavasti. Olen kilpaillut itseni kanssa. Jos menestystä on tullut, se on tuottanut suurta mielihyvää, mutta tappioita en ota raskaasti. Olen verrannut pitkän matkan juoksijoita vuorikiipeilyyn (todellista urheilua, kunnioitan esim. Ed Viestursia ja Veikka Gustafssonia suuresti, enemmän kuin ketään juoksijaa, sori vaan), mitä korkeampi vuori tai pitempi matka, sen parempi olo saavutuksen jälkeen.
(Tässä yhteydessä Teppo Tulppu ei malta olla röyhistämättä rintaansa: Malminkartanon pohjoisrinne on Tepolla voitettu kanta -ja vieläpä ilman lisähappea!)


TT: Oletko kärsinyt paljon vammoista? Oppinutkin niistä jotain?

PT: Jalkaleikkauksista jo kerroin. Kantapää vihoittelee edelleen ja haittaa harjoittelua ajoittain. Ei muuta mainitsemisen arvoista.


TT: Tulevat tavoitteet?

PT: Kausi 2006 tullee olemaan välivuosi remonttikiireiden (tekosyy) vuoksi, ehkä syksyllä kisailen pari kertaa. Painokin päässyt nousemaan muutaman kilon. Maaliskuussa tuli 25 km juoksua.


TT: Muuta? Sana on vapaa...

PT: Reading, Rock and Running. Arvojärjestys minulla yleensä sama kuin aakkosjärjestys. Ja Sibelius rokkaa myös. Ja Running sisältää luonnossa liikkumista.