Peeter Vennikas

Teppo Tulppu: Nimi jo tiedossa onkin, antaisitko myös "ratekiset mitat" (pituus/paino)?

Peeter Vennikas: 180/63

TT: Kertoisitko vähän urheilullisesta taustasi. Itsellä ensimmäinen muistikuva vuoden 2002 Masokistin Unelmasta, jolloin olit vaimosi huoltojoukoissa (ja taisit juosta suurimman osan matkasta). Seuraavana vuonna tulitkin putsaamaan pöydän.


PV: Varsinaisen harjoittelun alku on helmikuu 1997. Ennen sitä juoksin ilman säännöllista harjoittelua muutaman kilpailun vuodessa. Ekan maratonin olin juossut 1989 3:14.25, mutta vuonna 1986 ja 1987 selvisin myös TTÜ-n 50 km maastojuoksusta. Tulokset 4:19 ja 4:17.
Kaikkiin mainituin tuloksin ylsin 6 viikon harjottelun seurauksena.
1997 otin käsiin säännollisen treenaamisen, tähtäimessa 3 tunnin alitus, mihin pääsin vasta 2001 Tukholmassa. 2002 juoksin Berliinissä maratonilla oman ennetyksen 2:51.14 (Latojan kommentti: ...keleen Peter, juossut sekunnin nopeammin kuin itse, naapuriani lainaten: Kääk!)
2003 päätin kokeilla ultramatkoja maratonin rinnalla, tulokset yllättivät 24 h Töysä 180 km ja 100 km MU 8:21.02. Siitä lähtien on etusialla ultramaratonit.


TT: Mieleenjääneimmät kilpailusi?

PV: Spartathlon (2004) on vaille vertailua, myös Sakura-Michi (2005) ja 24 h MM (2005) on ikimuistoset.


TT: Kerropa nyt harjoittelustasi. Määrä? Vauhti? Rytmitys: päivärytmitys? viikkorytmitys? kausirytmitys? Jos suinkin jaksat, niin pistä ihan esimerkkiviikkoja.

PV:Viikon keskiarvo on noin 100 km ja keskivauhti 4.50 min/km
Arkisin juoksen 10-18 km. L ja S juoksen 20-35 km välillä 50-80km.
Viime vuonna juoksin yhteensä 5140 km
Alle 4 min/km juoksen harjotuksena vaan muutaman kerran talvikautella.
Kesällä juoksen vauhtikaasti vaan 5-21 km kilpailussa. Pitkän lenkin vauhti on 4.50 - 5.20 min/km
Mulle tule harvoin samanlaisia viikkoja; periaate on se, että ekstra pitkä ja vauhti juoksu ei saa mahtua samman viikkon.


TT: Teetkö paljon venyttelyä?

PV: Venyttelen aina juoksun jälken - se kuulema nopeuttaa palautumista ja estää loukkantumisia. Venytellä kannataa myös juksematta, mutta siihen joutun harvoin.


TT: Muuta urheilua, lihaskuntoharjoittelua tms?

PV: Mahdollisuuten tullessa uin ja hiihtän


> TT: Käytätkö harjoittelussasi sykemittaria?

PV: Käytän mutta vähen, ylensä mittaan leposykettä - se näyttää tilanetta ilman kelivaikutusta.

TT: Miten valmistaudut kilpailuun? A) Viimeisten viikkojen harjoittelu B) Viimeisen viikon herkistely/tankkaus.

PV: Kaikki riippuu kilpailusta. Jos kilpailumatka on maratoni tai lyhyempi matka teen kilpailua edellisella päivällä kevytvauhtisen 6-10km lenkin ja lopussa 4-5 100-150m vetoa.
Ennen ultramatkoja lepään viimeiset 2-3 päivää. Viimeisen viikon alussa juoksen vähen ja hitaasti. Mitä pitempi on kilpailu sitä aiemmin tiputan viikon km määrää. (3-5 viikkoa 20%/vkk).
Olen oppinut että ultrassa ei ole mahdollista saada esitankauksella merkittavä etu. Ihminen ei ole kun jääkaappi. Suurempi merkitys on matkalla tankatulla. Viimeinen ruokailu tule olla kumminkin kevyt. Enemän voi nauttia pari edellista päivä ei viikkoa.


TT: Sinähän juokset jonkin verran lyhyempiäkin matkoja (maratoneja ja puolikkaita ym, toisaalta myös tosi-pitkiä matkoja (24 h, spartathlon ym). Muutatko harjoitteluasi riippuen tulevasta kilpailusta?

PV: Maraton ja lyhyemmät matkat saatavat mennä harjotuksina, siihen en satsaa enää kunnolla. Koko kausi koostuu periaatessa ultrakisoista ja niiten välilla palaudun ja harjottelen, mutta se ei välttämättä esta osallistumista lyhyimilla matkoilla.


TT: Suurimmat virheesi harjoittelussa (vai onko niitä...)?

PV: Harjotellussa ei ole viime vuosina pahoja virheitä. Ekä viime vuoden 100 km MM kilpailussa oli palautuminen kesken; kaikki muu on enemän tai vähemmän menestystä. Parantamisen varaa löytyy tankkaamisessa.

TT: Oletko kärsinyt paljon vammoista? Oppinutkin niistä jotain?

PV: En ole - se osoittaa että treenit ja lepo on tasapainossa.


TT: Tulevat tavoitteet?

PV: Uskon että pystyn vielä ultramatkoilla tuloksia parantamman.


TT: Muuta? Sana on vapaa...

PV: Vaimo Pille on ultrajuoksun perheentuoja. Vaikea on olla vastaamatta kun vaimo lyö 100 km tuloksen pöytään vaikka treenaa vähemmän. Nyt on myös tytär Heleen tarttunut nimenomaan ultrajuoksun. Onneksi löytyy perhestä myös huoltojoukkue.