Pasi Kurkilahti

Teppo Tulppu: Nimi jo tiedossa onkin, antaisitko myös "ratekiset mitat" (pituus/paino)?

Pasi Kurkilahti: 168cm, 66kg


TT: Kertoisitko vähän urheilullisesta taustasi.

PK: Nuoruudessa paini (22kg:n sarjassa ;D), tennis, jalkapallo ja yleisurheilu. Yleisurheilua 22-v asti, jolloin SM-12.sija 60m:llä 7.25, 100m 11.46, pituus 672, korkeus 180 jne. Kun harjoitustehot kasvoivat, nilkka ei enää kestänyt täysvauhtisia hyppyjä jolloin lajinvaihto ja voimanotreeniä pari vuotta penkkipunnerrus 140kg, maastaveto 210kg, kyykky 180kg. Kisakuntoon en ehtinyt, kun polvet alkoivat oikuttelemaan joten siitä sitten maratoneja tahkoamaan ja parissa vuodessa kyllästyin niihin, joten nykyään ultrat on kiinnostuksen kohteena.


TT: Mieleenjääneimmät kilpailusi?

PK: Ehdottomasti Spartathlon 2005. Sanon ihan suoraan ja rehellisesti, että tuossa kisassa jouduin henkisesti niin koville, että ikäänkuin heräsin henkiin ja tunsin ensimmäisen kerran elämässäni eläväni aidosti täysillä ja tuli tunne, että kaikkiin elämän mysteereihin löytyi vastaus. Enää en koe tarvetta kysellä itseltäni: "Kuka minä olen ja miten haluan loppuelämäni elää?".


TT: Kerropa nyt harjoittelustasi. Määrä? Vauhti? Rytmitys: päivärytmitys? viikkorytmitys? kausirytmitys? Jos suinkin jaksat, niin pistä ihan esimerkkiviikkoja.

PK: Pieni pohjustus vastaukseeni: Koskaan en ole harjoituspäiväkirjaa pitänyt, enkä varmaan tule koskaan pitämäänkään. Joskus koitin muutamaan otteeseen viikon taikka pari, mutta huomasin että ei ole mun juttu ja pelkkä ajatus kaavamaisesta seurannasta ahdistaa. Eli juoksen täysin fiilispohjalta ja harjoittelussani on tärkeämpää hyvä tunne kuin sekunnit ja kilometrit.

Harjoittelen ehkä jotain 200-240 km kovilla viikoilla (kun ei ole vaivoja) ja kevyillä viikoilla 30-80 km. Vauhti on hiljaista ja lähempänä 6min/km kuin 5min/km. Joskus saatan repäistä vk-harjoituksen 40min vauhdilla noin 4min/km.

Tykkään harjoitella kahdesti päivässä, aamulla kymppi ja illalla 20km mutta vielä enemmän tykkään treenata aamulla 25km ja illalla samanmoisen.

Eniten tykkään rypästyyppisestä harjoittelusta, joka tuntuu sopivan mulle. Siinä juoksen muutaman päivän sisällä tosi paljon ja sitten lepäilen viikon syöden jätskiä ja katsellen telkkaria.

Eniten juoksen loppukesästä, kun on kuivaa ja metsäpolut houkuttelevat pois tieltä. Pidän mäkisessä maastossa juoksemisesta kaikkein eniten.


TT: Teetkö paljon venyttelyä?

PK: Olen kankea ja tosi laiska venyttelemään, mutta onneksi työn puolesta (liikunnanohjaaja) tulee venyteltyä pakostikin viikottain.


TT: Muuta urheilua, lihaskuntoharjoittelua tms?

PK: Lihaskuntoharjoittelu on melkein yhtä vastenmielistä kuin venyttelykin, mutta mäkijuoksulla pidän jaloissa voimatasot yllä. Töissä tulee liikuttua monipuolisesti ja se kompensoi hyvin juoksuharjoitteluni yksipuolisuutta.


TT: Käytätkö harjoittelussasi sykemittaria?

PK: Käytin pari vuotta ja opin siltä paljon. Nyt kun se on oppinsa opettanut, niin käytössä on enää ajanotto jotta tietää onko tullut juostua tunti vai kolme. Sykepanta on nykyään käytössä vyönä housuissa.


TT: Miten valmistaudut kilpailuun? A) Viimeisten viikkojen harjoittelu B) Viimeisen viikon herkistely/tankkaus.

PK: Nykyään ainoana todellisena kiinnostuksen kohteena kun on 24h ja pidemmät kilpailut, niin karkeasti teen ensin perus-määräviikkoja eli 200 km ja yli aina pari viikkoa putkeen ja kolmas viikko lepäilen jätskiä syöden, jonka jälkeen jatkan niin paljon kun on aikaa jäljellä.

Tämän jälkeen pari kovaa rypästä, eli esim. neljässä päivässä 220 km, mitä käytin Spartathloniin ja jatkossa tuun toistamaan tätä, mutta vaan useamman kerran ennen kisaa. Viimeinen kolme viikkoa karkeasti 150km, 100km, 20km ja sitte kisaan yltiöpäisesti levänneenä.

Tankkauksessa syön yksinkertaisesti kolme päivää paljon vatsaa vähän ärsyttäviä tuttuja juttuja, esim. pastaa, vaaleaa leipää, riisiä, perunaa ja juon mehuja.


TT: Sinähän juokset jonkin verran lyhyempiäkin matkoja (esim. maratoneja ) ja toisaalta satasia ja myös tosi-pitkiä matkoja (24 h, spartathlon ym). Muutatko harjoitteluasi riippuen tulevasta kilpailusta? So. harjoitteletko eri lailla ennen maratonia kuin ennen satasen kilpailua?

PK: Maratoneja en juokse "kilpaa" enkä muuta harjoitteluani niitä varten, vaan ne sopivat hyvin harjoituksina esim. rauhallisina pitkinä lenkkeinä. Vk-lenkeistä kun en tykkää, niin maratoneilla voi tehdä hyvän vauhtilenkin esim. 20km ripeästi ja loppu verrytellen tai toisinpäin, jos intoa riittää.

Sataselle treenaisin eri tavalla kun nykyään, eli vauhtia pitäisi treenata paljon enemmän ja tehdä laadukkaampia treenejä vaikka kerran päivässä nykyisen määrätahkoamisen sijasta.


TT: Suurimmat virheesi harjoittelussa (vai onko niitä...)?

PK: Helppo vastata: Yltiöpäisyys, kokeilunhalu, suunnitelmallisuuden inhoaminen, kisaan lähteminen ilman kunnon harjoittelua, kärsimättömyys. Nämä kaikki yhdessä ajavat vammoihin ja siihen, etten saa itsestäni niin paljon irti kuin voisin parhaimmillani saada. Samalla harjoittelu on hyvin katkonaista ja pitkiä, ehjiä treeniputkia ei ole päässyt kertymään paljoakaan. Ongelmana on vaan se, etten suostu tekemään sitä mikä ei tunnu hyvälle eli ottaa rauhassa ja varovaisesti ilman vapautta tehdä juuri sitä mistä saa suurimmat nautinnot.

En usko, että kovin helpolla opin pois tavoistani sillä minulla on ylikorostunut vapauden tarve toteuttaa itseäni omalla tavallani. Ja olen hyväksynyt sen, vaikka se vaikuttaisikin kilpailusuorituksiini negatiivisesti.


TT: Oletko kärsinyt paljon vammoista? Oppinutkin niistä jotain?

PK: Parhaillaan akillesjänne reistailee tosi sitkeänä ja 3kk olen joutunut katselemaan sivusta, kun toiset harjoittelee innolla ja itse rakentelen palapeliä. En anna myöskään vammojen parantua täydellisesti, kun jatkuvasti on into päällä mennä täysillä eteenpäin. Oppinut olen sen, että luonteeni vuoksi on erittäin hankalaa selvitä vammoitta jos jatkan samaa rataa.
Pitäisi ottaa rauhallisemmin ja tehdä harjoittelusta tylsempää, jos haluaisi eroon tästä "sairaudesta", mutta eipä kovin houkuttele tämä ajatus. Parasta kuitenkin on se, että motivaatio-ongelmat ovat aivan tuntematon käsite.


TT: Tulevat tavoitteet?

PK: Spartathlon 2005-2055, joissa mahdollisimman monta läpijuoksua. Siinä kilpailu, josta en suostu olemaan poissa vaikka henki menisi.
Lähitulevaisuudessa kiinnostavat eniten kovassa maastossa, esim. vuoristossa taivalletut kertarykäisyt, kuten jotkut jenkeissä juostavat 100 mailin maastojuoksut. Jouduin tänä vuonna Hardrock 100 mile -juoksun odotuslistalle, mutta järjestäjien mukaan on hyvät saumat päästä kisaan mukaan kun aina muutama jää vahvistamatta osanottoaan eli jos pääsen mukaan niin jälleen yksi unelma on lähempänä toteutua.

Muita unelmiani: Sakura-Michi 250km Japanissa, 6 päivän juoksu parin vuoden päästä, jonkun maanosan halkijuoksu (palaan asiaan viiden vuoden kuluttua) ja totta kai maailmanympärijuoksu.

Niin, ja tavoitteena tietysti saada nauttia juoksusta tervein jaloin - siinä tuntuu olevan kovin haaste tällä hetkellä.


TT: Muuta? Sana on vapaa...

PK: Ottakaa kaikki tämän tekstin lukijat ihmeessä haaste vastaan ja lähtekää etsimään fyysisen ja henkisen suorituskykynne rajoja henkeä salpaaviin ultrajuoksuseikkailuihin. Ahkeran harjoittelun palkintona huomaatte, miten ovet autuuteen aukeavat taistellessanne mielen heikkoutta vastaan. Uskokaa samalla mahdottomaan, haastakaa ylitsepääsemättömältä tuntuvat esteet ja toteuttakaa villeimmät unelmanne. Älkää antako kenenkään tai minkään estää pyrkimyksiänne olla onnellisia.
"Karta niitä, jotka sanovat: "Et voi tehdä niin, ei se kuitenkaan onnistu." Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa haluaa, jos vain keskittyy siihen ja on päättäväinen. Kaikki riippuu siitä, kuinka kipeästi tahtoo tehdä jotakin. Tässä vaiheessa elämääni minusta tuntuu, että ei ole moniakaan asioita, joita en pystyisi tekemään. En halua kuulostaa tärkeilevältä, mutta jos haluan tehdä jotakin oikein kovasti, en anna helposti periksi."