Arto Ahola

Teppo Tulppu: Ihan ensimmäiseksi pitää onnitella, kun olet noussut siihen harvalukuiseen joukkoon, joka voi tituleerata itseään Peräkylän Ponnistuksen mestariksi. Miltäs nyt tuntuu?

Arto Ahola: Kiitokset! Tuntuu ihan mukavalta kuulua kahden perinteisen Suomen 100 km kisan sekä Masokistin Unelman että Suomi-juoksun voittajien joukkoon. Toinen kenellä on tämä tupla lienee Maria Tähkävuori. Ja huippuna tietenkin kaiken kruunaa titteli Peräkylän Ponnistuksen mestari.


TT: Nimi jo tiedossa onkin, antaisitko myös "ratekiset mitat" (pituus/paino)?

AA: 178cm & 70kg (paino vaihtelee 69kg - 72kg), mielessä on ollut keventää ylimääräistä läskiä parilla kolmella kilolla, mutta se tulee olemaan vaikeaa tällaiselle suursyömärille.


TT: Kertoisitko vähän urheilullisesta taustasi.

AA: Urheilu-ura alkoi muistaakseni vuonna 1973 isän viedessä meidät veljekset (Arto & Asmo) "puoliväkisin Volvon takapenkillä" Kouvolan Poikien sarjamaastojuoksukisoihin. Siitä se sitten alkoi, kesällä juosten ja talvella pelkästään hiihtäen piiritason kisoissa. Hiihto oli päälajina lukion loppuun asti eli 1980 kevättalveen asti. Moskovan olympiavuonna pääpaino siirtyi juoksuun ja ratamatkoille (800m - 3000m).
Juhannuksena 1982 tuli mieleen juosta Taipalsaaren maraton, jossa kaikki 3 tunnin alittajat palkittiin Etelä-Saimaa lehden vuosikerralla. Tuo tavoite menikin raskaalla reitillä rikki ajalla 2:56:49. Huomasin, että maratonhan on erittäin kiva matka kun siinä ei tarvitse juosta hengästyneenä. Niinpä siirryin suoraan maililta maratonille (kun nopeuskaan ei enää riittänyt ratamatkoille), josta tulikin päämatkani aina vuoteen 2003 saakka. Tuon debyyttimaratonin jälkeen parantelin ennätystäni vuosi vuodelta v. 1987 lukemaan 2:39:45. Tämä Helsinki City Marathonilla juoksemani aika pysyykin ennätyksenäni lopun ikääni.
Jotenkin 2:40-alitus sai moitivaation laskemaan ja muutenkin kuvioihin tuli muutakin, kuten YK-rauhanturvajoukoissa 16 kk palvelus, naiset ja opiskelut. 1990-luku oli urheilun ja kestävyysjuoksun osalta aika hiljaista, varsinkin vuodet 1994-1999. Painoakin oli aivan liikaa - ~80 kg.
Sonera Runners -kerhon perustamisen myötä syksyllä 1999 alkoi ns. toinen ura ja taas juoksu kiinnostamaan, laihduttaminen antoi myös motivaatiota. Vähän samalla tavalla kokeilumielessä lähdin lokakuussa 2003 seikkailemaan Suomi-juoksun 100 km:lle. Marko Silventoinen -vainaa antoi hyviä vinkkejä etukäteen ja satanen menikin räntäsateessa yllättävän helposti välillä kävellen alle 9 tunnin (8:56:05). Sijoituskin oli heti 2. Siitä alkoi ultrajuoksu-urani, joka on toivottavasti vasta alussa.


TT: Mieleenjääneimmät kilpailusi?

AA: Em. 100km debyytti, Suomi-juoksun voitto TV-kameroiden edessä kesäkuussa 2004 vielä nykyisinkin voimassa olevalla reittiennätyksellä 8:04:01 ja tietenkin tasooni nähden nappijuoksu viime vuoden 100km EM-kisassa Winschotenissa lämpimässä säässä aikaan 7:42:20. Tietty myös Masokistin Unelman voitto eläimellisten kramppien ja vaikeuksien jälkeen tiukassa taistossa Tompon Jarin kanssa.
Nämä neljä aika tuoretta ultraa ovat päällimmäisenä mielessä, mutta monia muitakin mieleenpainuvia kisoja on koettu, esim. 100km arvokisat (kaikkiaan yhdet MM- & kahdet EM-kisat), viime lauantain maastoultra, monet maratonit yhteensä lähes viidestäkymmenestä (Tel Aviv, viidesti Berliini, Tukholma, Turku, HCM, Anjala, Taipalsaari, jne.), tiukat taistot nuorena radalla, hiihtokisat, ... Triathlonia olen kokeillut pari kertaa lyhyillä matkoilla, mutta pyöräilyssä olen surkea.


TT: Kerropa nyt harjoittelustasi. Määrä? Vauhti? Rytmitys: päivärytmitys? viikkorytmitys? kausirytmitys? Jos suinkin jaksat, niin pistä ihan esimerkkiviikkoja.

AA: Harjoittelen aika paljon ns. maratonharjoittelutyyppisesti. Määrät ovat olleet aina hyvin maltillisia, vuosimäärät juoksun osalta maksimissaan runsaat 3000 km (siis myös 1980-luvulla), koskaan en ole päässyt yli 4000 km:n. Viime vuonna 2005 juoksin 3440 km ja hiihdin (fifti-fifti perinteisellä-vapaalla) 615 km. Lisäksi tuli noin 50 tuntia muuta treeniä, kuten vesijuoksua, uintia, lihaskuntoharjoittelua, soutua ja pyöräilyä.
En tee mitään kova-kova-kevyt rytmitystä yleensä, ainoastaan viime vuosina mukaan tulleilla kolmen viikon etelän vuoristoleireillä täytyy pitää rytmi kevyt-kova-kova.
Ensi talvena toivottavasti neljä viikkoa Keniassa rungolla: erityisen kevyt-kova-kova-kova, jonka jälkeen kaksi viikkoa Suomessa kevyesti. Näillä etelän leireillä harjoittelu on tietenkin huomattavasti intensiivisempää.
Syksyllä muutaman viikon lepojakso, mutta tulee noita kevyitä jaksoja muutenkin paljon; ennen ja jälkeen ultrakisan menee kolmisen viikkoa kevyesti.
Poikkeuksena normaaliin ohjelmaan tulee välillä ns. ylipitkiä 40-50km lenkkejä, ehkä noin 4-5 kertaa vuosittain.

Tyypillinen (toive)harjoitusviikkoni talvikaudella:

ma palauttava päivä vesijuoksua 45-60min + kylmäkylvyt
ti 12km juosten kevyesti (4:40-5:00/km) + lihaskuntoharjoittelua kotona ~30min
ke hiihtoa 30km perinteisellä
to hiihtoa 15km luistellen
pe 10km vk-vauhtia (3:40-4:00/km) + verryttelyt
la hiihtoa 20km perinteisellä + uintia 1000m
su pitkä juoksulenkki 30-35km (4:40-5:00/km)


Ja kesällä:

ma LEPO
ti 10km juosten kevyesti (4:40- 4:50 /km)
ke pitkä juoksulenkki 25km (4:30-4:40/km)
to 14km vk-vauhtia (3:40-3:50/km)
pe aamulla 6km kevyesti (5:00/km)
la 13km TV (4:30/km)
su pitkä juoksulenkki 30-35km (4:40-5:00/km)
YHTEENSÄ noin 100km


TT: Teetkö paljon venyttelyä?

AA: Liian vähän! Yksikään juoksija ei venyttele liikaa! Tarkoituksena on kiinnittää tähän enemmän huomiota jatkossa.


TT: Muuta urheilua, lihaskuntoharjoittelua tms?

AA: Kuten edellä on jo tullut ilmi, niin vesijuoksua, lihaskuntoharjoittelua, uintia, työmatkapyöräilyä, mökillä soutelua, jne. Näitä säännöllisen epäsäännöllisesti.


TT: Käytätkö harjoittelussasi sykemittaria?

AA: Sykemittaria käytän aika harvoin, joskus pitkillä lenkeillä ja vk-treeneissä. Vuoristossa toki lähes joka lenkillä mm. ylirasitustilan kontrolloimiseksi.


TT: Miten valmistaudut kilpailuun? A) Viimeisten viikkojen harjoittelu B) Viimeisen viikon herkistely/tankkaus.

AA: Päämatkani 100km kisaan valmistautuminen alkaa noin kolme viikkoa ennen kisaa eli kovat treenit pois ja asteittainen kevennys normaalimääristä 75% - 50% - 25%, siis kisaviikolla enää pari kolme lyhyttä kevyttä lenkkiä ennen kisaa, ma 10km, ke 8km, pe 6km, la kisa 100km. Normaali hiilihydraattitankkaus ti-to ilman paastoja.


TT: Muutatko harjoitteluasi riippuen tulevasta kilpailusta? So. harjoitteletko eri lailla ennen maratonia kuin ennen satasen kilpailua.

AA: Nyttemmin maratonit ovat olleet pelkkää treeniä satasta varten ilman herkistelyjä. Viime vuonna juoksin pari maratonia tosissaan ja harjoittelussa ei ollut eroja verrattuna sataseen. 100 km on päämatkani ja maratonit eivät enää oikein kiinnosta!


TT: Suurimmat virheesi harjoittelussa (vai onko niitä...)?

AA: Joskus on tullut vedettyä liikaa kuluttavia kisoja, kuten menneenä kesänä. Ja silloin harjoittelu kärsii ja kunto laskee, kuten minulla aina syksyisin käy - niin nytkin. Kokonaisuutena olen mielestäni onnistunut harjoittelussani hyvin ja saavuttanut treeniin ja tasooni nähden kohtuullisia tuloksiakin.


TT: Oletko kärsinyt paljon vammoista? Oppinutkin niistä jotain?

AA: Urani ensimmäinen pikkuvamma ilmeni viime syksynä lepokauden aikana; kantapään-akilleksen seutu oli pitkään kiipeenä johtuen pohkeen kireydestä. Sain vaivan oireettomaksi eksentrisillä vahvistavilla ja venyttävillä liikkeillä esim. portaissa. Vaiva haittasi parisen kuukautta, eikä ole sen koommin häirinnyt tahtia. Oppia tuli venyttelyn ja lihaskunnon tärkeydestä!
Olen siis säästynyt lähes tulkoon kokonaan vammoilta - toisin on pikkuveljen Asmon laita, jo kuudennen kerran operoitavaksi ensi viikolla. Mutta onhan Asmo huomattavasti kovempi jätkä - ainakin juoksemaan.


TT: Tulevat tavoitteet?

AA: Ensi vuonna 2007 100km MM- & EM-kisa Winschotenissa 8. syyskuuta. Seuraavana vuonna 2008 omin jaloin Ateenasta Spartaan ilman raatobussin kyytiä. Ei meinaa enää riitä nopeus 100km:lle ...


TT: Muuta? Sana on vapaa...

AA: Nyt on ollut enemmän aikaa jo muutaman vuoden ajan panostaa juoksuun, kun pääsin vaimostakin eroon :-) "A camel boots man - miehet, jotka kulkevat omia polkujaan...". Lisäkimmoketta tällaiselle seikkailijalle antavat ja ovat anataneet kevättalviset matkat Etelä-Afrikkaan ja erityisesti juoksukulttuurin kehtoon Keniaan, jonne suuntaamme siis ensi maaliskuussakin.
Myös Endurancen toiminta ja parhaillaan käynnissä oleva ultrajuoksubuumi Suomessa antavat runsaasti mielenkiintoa ja motivaatiota myös omaan harjoitteluun ja tekemiseen. Haluan omalta osaltani olla edistämässä suomalaista ultrajuoksua!